Kukan tuoksu

tuulen väre

pehmeä rantahiekka

veden loiske

varpaat iloisina

kokemassa rakkautta

antamassa voimaa koko keholle

aistien

tuntemusten

elämän intohimon ja

rajattoman rakkauden

hoivatessa

helliessä

sieluani

kehoani

kiitos rakas kaunis elämä

kuinka voin koskaan antaa

sinulle

takaisin kaikkea

sitä

mitä sinä minulle pyyteettömästi

annat

- pidät minusta aina hyvää huolta

annat minulle

voimaa kauneudellasi

ravinnollasi

vahvistat minua

tuulissa ja myrskyissä

kannattelet

hoivaat minua

kedon kukkasilla

linnuilla

ja muillakin elämillä

virvoitat ja uudistat

minut vedelläsi

annat luonnolle

hoivaasi

jotta minä saan nauttia

katsella

katsella kedon kukkia

syödä tuoksuvia maukkaita marjoja

annat ravinnon

elämän kauneuden

ilon nautinnon ja voiman

pidät minusta aina hyvää huolta

Haluan palvella sinua rakas elämä

antaa sen rakkauden

jota sinä minuun ammennat

eteenpäin

- jotta rakas elämä

myös sinä saat olemassaolostasi nauttia

ja hyviä asioita kokea

Kiitos sinulle Elämä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olipa kerran elämä jonka nimi oli rakkaus

 

Olipa kerran elämä jonka nimi oli rakkaus,rakkaudessa tapahtui kaikenlaista,

monimuotoista elämän tapahtumaa ja tarinaa.

Rakkaudella on paljon vastustustusta,sillä rakkaus on niin hyvä asia,-

ihmemaassa nimeltään rakkaus,asui kaikenlaisia erilaisia,ihmisiä ja elollisia olentoja.

Jokaisella heistä oli jossain syvällä sisimmäässään asia nimeltään rakkaus,joillakin se oli hyvin

hyvin sisällä sisimmässä,tietoisuudessa olemassa olevana,joillakin taas hetkellisesti kadotettuna.

 -Hei minä olen rakkaus,onpa minulla kivaa ja helppoa elää,olen vapaa nauttimaan elämästä,sillä jokaisella on oma vastuu elämästään,niin teoista sanoista ja ajatuksistaankin,ajatteli rakkaus onnellisena.

Mahtuipa rakkaudenvaltakuntaan elämään mukaan olentokin,jolla rakkaus oli kadoksissa,hän oli epätoivoinen,nuhruinen,vihan syövyttämät uurteet kasvoillaan,hänen silmänsä leiskuivat vihaa ja halveksuntaa-minä inhoan ja vihaan elämää toisti

olento päivittäin,viestittäen sitä myös muille kanssakulkijoilleenkin,hän halusi aina aiheuttaa myös muille pahan mielen,negatiivisilla teoillaan sanoillaan ja ajatuksillaan,hän huusi ja karjui,rikkoi tavaroita,halusi satuttaa,nauroi kun joku kompuroi tai kaatui,hän sai siitä itselleen elämänenergiaa ja iloa,aina hän toisti,-kosto kannattaa,voin tehdä ihan mitä vaan,hah hah haaaa.

Rakkaus ja Viha kohtasivat kerran,

rakkaus katsoi vihaa ja sanoi,-terve mikä sinun nimesi on,-minun nimeni on rakkaus,viha katsoi rakkautta halveksuen ja sanoi,-minun nimeni on Viha.ja aion vielä voittaa sinut.

Rakkaus ajatteli itsekseen,voi viha parkaa,kunpa voisin rakastaa häntä niin että hänkin löytäisi rakkauden itsestään,kunpa voisin auttaa häntä löytämään ne asiat,jotka eivät tuhoaisi Vihan omaa ja muiden elämää,

osaisinpa neuvoa tien joka hänet vihasta vapauttaa,aidosti elämästä nauttimaan.

Rakkaus ystävystyi vihaan pikkuhiljaa ja alkoi päivä päivältä rakastamaaan ja kannustamaan

vihaista olentoa,joka kutsui itseään Vihaksi.

Välillä rakkauden oli suostuttava kaikken mitä viha vaati,mutta piti kuitenkin rakkauden voiman

aina perusolemuksessa itsessään,hän ajatteli,minähän olen rakkaus,rakkaus sallii kaiken.

Rakkaus joutuikin sitten todella koviin koettelemuksiin,hänelle tehtiin vaikka mitä,ja aina hän ajatteli,-minä olen rakkaus,tehkää mitä tahdotte,uuvuttakaa vaikka itsenne mutta rakkaus säilyy ja pysyy sillä minä olen rakkaus.

Viha yrittikin kaikkensa,järjesti vastoinkäymisiä,veti mattoja alta,kidutti,nauroi ja halveksi.

Rakkaus aina vaan ajatteli,-ihanaa olla rakkaus,sillä minä olen vapaa,rakkaus ei kuole koskaan,ja on aina vihaa vahvempi,viha on kahlinnut itsensä ja kärsii,viha parka ei osaa eikä halua nauttia elämästä.

Voi viha parkaa.

 

rakkaus uudistaa

rakkaus armahtaa

rakkaus rakastaa

rakkaus kunnioittaa

rakkaus antaa vapaat kädet vihallekin

  

Lopulta Viha huomasi ettei hänen vihansa toimi,vaan että hän uupuikin itse ja teki itsensä naurunalaiseksi

kasvamattomuudellaan jumittuneena omiin luomiinsa kahleisiin.

 

Viha oli aivan raivon vallassa Rakkaudelle eräänä päivänä,ja huusi Rakkaudelle-kuinka sinä olet noin vahva ja rikkomaton,auta minua olen aivan uuvuksissa.

 

Rakkaus hymyili,paijasi Vihan päätä ja otti hänet kainaloonsa,Viha alkoi nyyhkyttämään ja antoi vuolaitten kyyneleitten valua kauniita poskiaan pitkin,Rakkaus piti häntä turvallisesti sylissään ja

lauloi lempää lauluaan.

Vihan uurteet alkoivat sulamaan,ja vihan vartalo alkoi rentoutumaan,Rakkaus hemmotteli ja hoivasi,

oli pitkäjännitteinen,hän palveli,ja Viha sai ottaa vastaan,Rakkautta,rakkautta,rakkautta, jonka puutteesta

oli ollut niin vihainen ja epätoivoinen,päivä päivältä vuosi vuodelta Rakkaus rakasti aina vaan lisää ja lisää,pyytettömästi palvellen.

Eräänä päivänä,Viha hymyili ja sanoi -

kiitos Rakkaus olemassaolostasi,olet parasta mitä elämässäni on tapahtunut,nyt ymmärrän mitä

tarkoitat kun sanot,elämä on rakkaus,ja rakkauden siemen on meissä jokaisessa,joillakin syvällä sisimmässä joillakin hieman piilossa,mutta se että elämä on rakkaus,korjaa kaiken,ja vapauttaa

nauttimaan oikeasti elämästä.

- Kiitos sinulle, sanoi Rakkaus,- eikö olekin ihanaa kun on olemassa rakkaus. 

 

Heidi Ropa 17.4.2007