Kukan tuoksu
tuulen väre
pehmeä rantahiekka
veden loiske
varpaat iloisina
kokemassa rakkautta
antamassa voimaa koko keholle
aistien
tuntemusten
elämän intohimon ja
rajattoman rakkauden
hoivatessa
helliessä
sieluani
kehoani
kiitos rakas kaunis elämä
kuinka voin koskaan antaa
sinulle
takaisin kaikkea
sitä
mitä sinä minulle pyyteettömästi
annat
- pidät minusta aina hyvää huolta
annat minulle
voimaa kauneudellasi
ravinnollasi
vahvistat minua
tuulissa ja myrskyissä
kannattelet
hoivaat minua
kedon kukkasilla
linnuilla
ja muillakin elämillä
virvoitat ja uudistat
minut vedelläsi
annat luonnolle
hoivaasi
jotta minä saan nauttia
katsella
katsella kedon kukkia
syödä tuoksuvia maukkaita marjoja
annat ravinnon
elämän kauneuden
ilon nautinnon ja voiman
pidät minusta aina hyvää huolta
Haluan palvella sinua rakas elämä
antaa sen rakkauden
jota sinä minuun ammennat
eteenpäin
- jotta rakas elämä
myös sinä saat olemassaolostasi nauttia
ja hyviä asioita kokea
Kiitos sinulle Elämä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olipa kerran elämä jonka nimi oli rakkaus
Olipa kerran elämä jonka nimi oli rakkaus,rakkaudessa tapahtui kaikenlaista,
monimuotoista elämän tapahtumaa ja tarinaa.
Rakkaudella on paljon vastustustusta,sillä rakkaus on niin hyvä asia,-
ihmemaassa nimeltään rakkaus,asui kaikenlaisia erilaisia,ihmisiä ja elollisia olentoja.
Jokaisella heistä oli jossain syvällä sisimmäässään asia nimeltään rakkaus,joillakin se oli hyvin
hyvin sisällä sisimmässä,tietoisuudessa olemassa olevana,joillakin taas hetkellisesti kadotettuna.
-Hei minä olen rakkaus,onpa minulla kivaa ja helppoa elää,olen vapaa nauttimaan elämästä,sillä jokaisella on oma vastuu elämästään,niin teoista sanoista ja ajatuksistaankin,ajatteli rakkaus onnellisena.
Mahtuipa rakkaudenvaltakuntaan elämään mukaan olentokin,jolla rakkaus oli kadoksissa,hän oli epätoivoinen,nuhruinen,vihan syövyttämät uurteet kasvoillaan,hänen silmänsä leiskuivat vihaa ja halveksuntaa-minä inhoan ja vihaan elämää toisti
olento päivittäin,viestittäen sitä myös muille kanssakulkijoilleenkin,hän halusi aina aiheuttaa myös muille pahan mielen,negatiivisilla teoillaan sanoillaan ja ajatuksillaan,hän huusi ja karjui,rikkoi tavaroita,halusi satuttaa,nauroi kun joku kompuroi tai kaatui,hän sai siitä itselleen elämänenergiaa ja iloa,aina hän toisti,-kosto kannattaa,voin tehdä ihan mitä vaan,hah hah haaaa.
Rakkaus ja Viha kohtasivat kerran,
rakkaus katsoi vihaa ja sanoi,-terve mikä sinun nimesi on,-minun nimeni on rakkaus,viha katsoi rakkautta halveksuen ja sanoi,-minun nimeni on Viha.ja aion vielä voittaa sinut.
Rakkaus ajatteli itsekseen,voi viha parkaa,kunpa voisin rakastaa häntä niin että hänkin löytäisi rakkauden itsestään,kunpa voisin auttaa häntä löytämään ne asiat,jotka eivät tuhoaisi Vihan omaa ja muiden elämää,
osaisinpa neuvoa tien joka hänet vihasta vapauttaa,aidosti elämästä nauttimaan.
Rakkaus ystävystyi vihaan pikkuhiljaa ja alkoi päivä päivältä rakastamaaan ja kannustamaan
vihaista olentoa,joka kutsui itseään Vihaksi.
Välillä rakkauden oli suostuttava kaikken mitä viha vaati,mutta piti kuitenkin rakkauden voiman
aina perusolemuksessa itsessään,hän ajatteli,minähän olen rakkaus,rakkaus sallii kaiken.
Rakkaus joutuikin sitten todella koviin koettelemuksiin,hänelle tehtiin vaikka mitä,ja aina hän ajatteli,-minä olen rakkaus,tehkää mitä tahdotte,uuvuttakaa vaikka itsenne mutta rakkaus säilyy ja pysyy sillä minä olen rakkaus.
Viha yrittikin kaikkensa,järjesti vastoinkäymisiä,veti mattoja alta,kidutti,nauroi ja halveksi.
Rakkaus aina vaan ajatteli,-ihanaa olla rakkaus,sillä minä olen vapaa,rakkaus ei kuole koskaan,ja on aina vihaa vahvempi,viha on kahlinnut itsensä ja kärsii,viha parka ei osaa eikä halua nauttia elämästä.
Voi viha parkaa.
rakkaus uudistaa
rakkaus armahtaa
rakkaus rakastaa
rakkaus kunnioittaa
rakkaus antaa vapaat kädet vihallekin
Lopulta Viha huomasi ettei hänen vihansa toimi,vaan että hän uupuikin itse ja teki itsensä naurunalaiseksi
kasvamattomuudellaan jumittuneena omiin luomiinsa kahleisiin.
Viha oli aivan raivon vallassa Rakkaudelle eräänä päivänä,ja huusi Rakkaudelle-kuinka sinä olet noin vahva ja rikkomaton,auta minua olen aivan uuvuksissa.
Rakkaus hymyili,paijasi Vihan päätä ja otti hänet kainaloonsa,Viha alkoi nyyhkyttämään ja antoi vuolaitten kyyneleitten valua kauniita poskiaan pitkin,Rakkaus piti häntä turvallisesti sylissään ja
lauloi lempää lauluaan.
Vihan uurteet alkoivat sulamaan,ja vihan vartalo alkoi rentoutumaan,Rakkaus hemmotteli ja hoivasi,
oli pitkäjännitteinen,hän palveli,ja Viha sai ottaa vastaan,Rakkautta,rakkautta,rakkautta, jonka puutteesta
oli ollut niin vihainen ja epätoivoinen,päivä päivältä vuosi vuodelta Rakkaus rakasti aina vaan lisää ja lisää,pyytettömästi palvellen.
Eräänä päivänä,Viha hymyili ja sanoi -
kiitos Rakkaus olemassaolostasi,olet parasta mitä elämässäni on tapahtunut,nyt ymmärrän mitä
tarkoitat kun sanot,elämä on rakkaus,ja rakkauden siemen on meissä jokaisessa,joillakin syvällä sisimmässä joillakin hieman piilossa,mutta se että elämä on rakkaus,korjaa kaiken,ja vapauttaa
nauttimaan oikeasti elämästä.
- Kiitos sinulle, sanoi Rakkaus,- eikö olekin ihanaa kun on olemassa rakkaus.
Heidi Ropa 17.4.2007